Hellehattu

Kaikkihan sen tunteen tietää, kun huivi alkaa kiristää. Voi jumalauta se on hieno tunne. Saatana Rambollaki (John) oli ja se ampui, ja se osui. Itse perehdyin tähän synkkään rytmetiikkaan ilman alkeellistakaan hajua, mitä se pitää sisällään. No, en tiedä vieläkään mitä se pitää sisällään, mutta jumalauta nyt on puoliautomaatilla ammuttaessa rytmi hyvä. Ei hätäinen, eikä säästelevä, mutta tarkka ja tuhoisa. Kuten Raibs sanoi radalla, "tuhopisla".

Tiedättekö muuten tunteen, kun olette pitäneet pislaa kuin kukkaa kämmenellä, hoivanneet, öljynneet ja suukottaneet vittu. Ja pari ekaa lämmittelykierrosta luodit lähtevät kauniisti patruunapesästä ulos piipun kautta ruutipanoksen ajamina.Mutta vittu sitten se tapahtuu. Kun tarvitset sitä luottamusta, kun tarvit sitä vittu varmuutta siitä, että yksilö, josta välität, johon haluat laittaa aikasi, sanoo, "slup".
MITÄ VITTUA !!P=!?


-Mjæl

Aseöljy

Olemme kaikki varmasti pohtineet aseöljyn merkitystä aseiden yleiskunnosta huolehtimisen kannalta.  Itse olen pitänyt tätä aspektia monia muitakin huoltotoimenpiteitä tärkeämpänä. Aseöljyn oikeaoppinen ja runsas käyttö on kriittinen aseen pitkäikäisyyden, käyttövarmuuden ja tarkkuuden kannalta. Tulisi myös muistaa, että yleisen käsityksen vastaisesti, myös erilaisissa aseöljyissä on eroja. Mikäli arvostaa asettaan riittävästi, kuten jokaisen itseäänarvostavan aseenomistajan tulisi, täytyy aseöljyn valinnassa olla tarkkana. Täytyy myös muistaa, että rakkauden voiteluaineenakin tunnettu, tuo visvainen, mutta lämmin ja tärkeä ystävämme, on sikäli monimutkaisesti käytettävä, että tottumattomissa ja huolimattomissa käsissä sillä voi saada myös jotain turmiollista aikaan. Seksintäyteinen elämä ei ole mitään verrattavissa siihen tunteeseen, kun rankan työpäivän jälkeen aseesi kanssa koet jotain suurenmoista ampumaradalla.

- Raibs

Rumputulta!

Arvaa mikä ärsyttää no kun herää viideltä vaikka ammunnat on vasta ysiltä. Siinä sitten kieriskelet tuskissasi. No tuleehan se uni sitten jossain vaiheessa kun ajattelee kauniisti synkronoitua rumputulta. Kivasti heräilet sitten kasilta, mutta enää ei virkeydestä ole tietoakaan. Jumalaton kuolemanväsymys ja silmät ristissä niinkuin vanhalla maatalon isännällä kun hää ampus sorsia putsaamattomalla haulikolla ja silmillehän se pärähti. Tämä siis Tyrnävällä. Kaikenkukkuraksi ammut sitten elämäsi huonoimman tuloksen ammunnoissa. Selittelet siinä väsymystä nolostuneena ja näet muiden silmistä että eihän ne usko sanaakaan. Semmosta.

- Raibs

Sig Sauer P228

Sig Sauer P228

Kermaisan, mutta tyydyttävän Berettasession jälkeen mieleni tekevi testailla toista, lähes legendaariseen maineeseen noussutta PISLAA. Kyseessähän on tietysti USA:n armeijankin laajalti käyttämä, kompaktin kokoinen ja luotettava Sig Sauer P228.

Aivan aluksi on todettava, että en tässäkään tapauksessa allekirjoita väitettä "koolla ei ole väliä". Toisin kuin serkkunsa P226, P228 on jopa häiritsevän pieni. Aikaisemmin tehtyyn P226 versioon suurimmat erot ovat huomattavasti lyhyempi luisti ja piippu. Veljensä P229 taas eroaa ainoastaan ruostumattomasta teräksestä tehdyn luistinsa ansiosta. P229 on tästä syystä hitusen painavampi ja epätarkempi kuin tämänpäiväinen testiase.

Pienen koon toki ymmärtää, sillä ase on suunniteltu nimenomaan armeijalle ja poliisille, joten sen täytyy olla kompaktin kokoinen ja helppo kantaa kotelossa. Vaikkakaan en tarvitse sitä kuuluisaa elimen jatketta, sillä minulla on toyota, niin henkilökohtaisesti kannan silti mielummin asetta, joka myös näyttää aseelta, eikä kaukosäätimeltä.

Tässä lasit vielä ehjänä

Tämä kakku ei siis ole päältä kaunis, mutta jos jaksaa kaapia purjosipulin näköisen pintakerroksen pois, ja kuikuilla hieman syvemmälle, niin ymmärtää miksi esimerkiksi Yhdysvaltojen soturit luottavat Sig Sauer P228:aan kuin vuoreen. 13 patruunaa vetävän lippaan 9mm:n luodit ovat koulutetulla taistelijalla tappavan tehokkaita. Tämä puoliautomaattiase on helppo ja nopea käsitellä. Luotettavuus on jopa Berettaakin riikkisen parempi. Täytyy tosin myöntää, että tässä testissä emme ehtineet ampua aivan yhtä montaa sarjaa kuin Beretalla, sillä Mjælin ampumalasit kärsivät vahinkoa ammuslaatikon kolhaistessa ikävästi linssiä. Tämä luonnollisesti laski tunnelmaa.

Kaiken kaikkiaan siis luotettava ja kätevä peli, mutta meidän herkkukoriimme Sig Sauer P228 ei silti pääse, johtuen laimeasta ulkonäöstä, pienestä koosta sekä ampumalasiepisodista.

Seuraavaksi miehekkäämpää tussaria testiin!

- Raibs

28.5. Beretta 92f

Synkän aamupäivän johdosta päätin lykätä hiukan radalla käyntiä. Onneksi sain ajan käytettyä hyödyksi hoonaamalla pislaa. Tälle päivälle valikoitui Beretta 92f, tuo mutkien mutkaton peruskäyrä.

Tuntuma kahvasta, hyvä. Tukeva, mutta rento ote. Luonteva käden jatke. Käsittelemäni yksilö
saattoi olla sekundakappale, purettaessa ja koottaessa hiukan ongelmia osien paikalleen liu'uttamisessa.
Toki pienellä keplottelulla sai helposti kasaan. Tiukassa paikassa, tulen alla, vihollisen lähestyessä,
moinen saattaisi silti häiritä.

Iltapäivällä aurinko viimein kurkisti ja pääsin käymään kuopalla. Raibs ehti myös pistäytymään paikalla ammuntojen aikana. (Raibsilla oli oma "ysigagone" mukanaan, siinä myös kokoaminen tahmeaa. Ilmeisesti mallikohtainen ominaisuus.) Ammuimme molemmat 12 sarjaa. Yhteistuumin todettava, ettei tuo Pietro Berettan pykäämä pyssy kyllä hassumpi ole. Tarkka, helppo käsiteltävyys yhdistettynä äärimmäiseen luotettavuuteen, on ollut useamman kymmentä vuotta Beretta 92:n suosion takeena. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Illalla vielä putsaus ja kevyet öljyt, ja valmistelemaan Remington 870 ja Sig Sauer P228 huomiselle.

Ruutikaasun haistelemisiin !!

-Mjæl