Synkän aamupäivän johdosta päätin lykätä hiukan radalla käyntiä. Onneksi sain ajan käytettyä hyödyksi hoonaamalla pislaa. Tälle päivälle valikoitui Beretta 92f, tuo mutkien mutkaton peruskäyrä.Tuntuma kahvasta, hyvä. Tukeva, mutta rento ote. Luonteva käden jatke. Käsittelemäni yksilö
saattoi olla sekundakappale, purettaessa ja koottaessa hiukan ongelmia osien paikalleen liu'uttamisessa.
Toki pienellä keplottelulla sai helposti kasaan. Tiukassa paikassa, tulen alla, vihollisen lähestyessä,
moinen saattaisi silti häiritä.
Iltapäivällä aurinko viimein kurkisti ja pääsin käymään kuopalla. Raibs ehti myös pistäytymään paikalla ammuntojen aikana. (Raibsilla oli oma "ysigagone" mukanaan, siinä myös kokoaminen tahmeaa. Ilmeisesti mallikohtainen ominaisuus.) Ammuimme molemmat 12 sarjaa. Yhteistuumin todettava, ettei tuo Pietro Berettan pykäämä pyssy kyllä hassumpi ole. Tarkka, helppo käsiteltävyys yhdistettynä äärimmäiseen luotettavuuteen, on ollut useamman kymmentä vuotta Beretta 92:n suosion takeena. Tämä on helppo allekirjoittaa.
Illalla vielä putsaus ja kevyet öljyt, ja valmistelemaan Remington 870 ja Sig Sauer P228 huomiselle.
Ruutikaasun haistelemisiin !!
-Mjæl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti