Sig Sauer P228

Sig Sauer P228

Kermaisan, mutta tyydyttävän Berettasession jälkeen mieleni tekevi testailla toista, lähes legendaariseen maineeseen noussutta PISLAA. Kyseessähän on tietysti USA:n armeijankin laajalti käyttämä, kompaktin kokoinen ja luotettava Sig Sauer P228.

Aivan aluksi on todettava, että en tässäkään tapauksessa allekirjoita väitettä "koolla ei ole väliä". Toisin kuin serkkunsa P226, P228 on jopa häiritsevän pieni. Aikaisemmin tehtyyn P226 versioon suurimmat erot ovat huomattavasti lyhyempi luisti ja piippu. Veljensä P229 taas eroaa ainoastaan ruostumattomasta teräksestä tehdyn luistinsa ansiosta. P229 on tästä syystä hitusen painavampi ja epätarkempi kuin tämänpäiväinen testiase.

Pienen koon toki ymmärtää, sillä ase on suunniteltu nimenomaan armeijalle ja poliisille, joten sen täytyy olla kompaktin kokoinen ja helppo kantaa kotelossa. Vaikkakaan en tarvitse sitä kuuluisaa elimen jatketta, sillä minulla on toyota, niin henkilökohtaisesti kannan silti mielummin asetta, joka myös näyttää aseelta, eikä kaukosäätimeltä.

Tässä lasit vielä ehjänä

Tämä kakku ei siis ole päältä kaunis, mutta jos jaksaa kaapia purjosipulin näköisen pintakerroksen pois, ja kuikuilla hieman syvemmälle, niin ymmärtää miksi esimerkiksi Yhdysvaltojen soturit luottavat Sig Sauer P228:aan kuin vuoreen. 13 patruunaa vetävän lippaan 9mm:n luodit ovat koulutetulla taistelijalla tappavan tehokkaita. Tämä puoliautomaattiase on helppo ja nopea käsitellä. Luotettavuus on jopa Berettaakin riikkisen parempi. Täytyy tosin myöntää, että tässä testissä emme ehtineet ampua aivan yhtä montaa sarjaa kuin Beretalla, sillä Mjælin ampumalasit kärsivät vahinkoa ammuslaatikon kolhaistessa ikävästi linssiä. Tämä luonnollisesti laski tunnelmaa.

Kaiken kaikkiaan siis luotettava ja kätevä peli, mutta meidän herkkukoriimme Sig Sauer P228 ei silti pääse, johtuen laimeasta ulkonäöstä, pienestä koosta sekä ampumalasiepisodista.

Seuraavaksi miehekkäämpää tussaria testiin!

- Raibs

28.5. Beretta 92f

Synkän aamupäivän johdosta päätin lykätä hiukan radalla käyntiä. Onneksi sain ajan käytettyä hyödyksi hoonaamalla pislaa. Tälle päivälle valikoitui Beretta 92f, tuo mutkien mutkaton peruskäyrä.

Tuntuma kahvasta, hyvä. Tukeva, mutta rento ote. Luonteva käden jatke. Käsittelemäni yksilö
saattoi olla sekundakappale, purettaessa ja koottaessa hiukan ongelmia osien paikalleen liu'uttamisessa.
Toki pienellä keplottelulla sai helposti kasaan. Tiukassa paikassa, tulen alla, vihollisen lähestyessä,
moinen saattaisi silti häiritä.

Iltapäivällä aurinko viimein kurkisti ja pääsin käymään kuopalla. Raibs ehti myös pistäytymään paikalla ammuntojen aikana. (Raibsilla oli oma "ysigagone" mukanaan, siinä myös kokoaminen tahmeaa. Ilmeisesti mallikohtainen ominaisuus.) Ammuimme molemmat 12 sarjaa. Yhteistuumin todettava, ettei tuo Pietro Berettan pykäämä pyssy kyllä hassumpi ole. Tarkka, helppo käsiteltävyys yhdistettynä äärimmäiseen luotettavuuteen, on ollut useamman kymmentä vuotta Beretta 92:n suosion takeena. Tämä on helppo allekirjoittaa.

Illalla vielä putsaus ja kevyet öljyt, ja valmistelemaan Remington 870 ja Sig Sauer P228 huomiselle.

Ruutikaasun haistelemisiin !!

-Mjæl